Ura superjohtajana😎

Helsingin Sanomien toimittaja Piia Elonen julkaisi artikkelin hesarissa 8.11.2016, jossa hän kertoi Ville Kormilaisen tekemästä haastattelusta. Kormilainen oli haastatellut 11 suuren yrityksen johtajaa, joita hän kutsui "superjohtajiksi".

Kiinnostavin juttu artikkelissa oli loppu, missä kerrottiin, mitä yhteistä kaikilla johtajilla on. Kuulemma melkein kaikki johtajat menevät nukkumaan 22-23 ja heräävät 6-7 aikoihin. Asiat on tehtävä tärkeysjärjestyksessä ja yksi asia kerrallaan. On myös monia erilaisia listoja, joita he tekevät, jotta muistavat mitä pitää tehdä. Myös se, että johtajat treenaavat säännöllisesti aamulla oli aika yllättävää. Siellä oli myös monia muitakin yhdistäviä piirteitä ja niitä lukemalla ja vertailemalla omiin mahdollisuuksiin ja ominaisuuksiin, pystyi miettimään, sopisiko johtajaksi.

Itselle tuli semmoinen fiilis, että johtajilla on aika organisoitu elämä. Mutta kuitenkin kiinnostava. Johtajat eivät jää ylitöihin niin paljoa kuin luulisi, vaan heillä on samat työajat kuin muillakin työntekijöillä. Vertailemalla listan asioita itseeni, ajattelisin, että soveltuisin johtajaksi. Minulle se ei kuitenkaan olisi ykkösvaihtoehto, ellei siihen ammattiin olisi helppoa tietä.

Totuus on, että ihmisen on kuunneltava itseään. Jos uskoo, että itsestään on siihen, että pärjää johtajana. Kestää sen paineen ja muun, minkä johtajan asema tuo, niin työ sopii. Ketään ei voi panna johonkin muottiin, vaan siihen muottiin synnytään, ja mennään sinne, mikä itselle todella kolahtaa.

Työnhaku

Kun kuulen sanan työnhaku tai että pitäisi hakea työtä, minulle iskee paniikki. Ei työnhaussa periaatteessa mitään pahaa ole, mutta se on hankalaa... Ei kukaan halua saada kieltäviä vastauksia tai kuluttaa aikaansa täydellisten CV:den tekoon.

Piilotyöpaikat... Kaikkihan tykkäävät leikkiä piilosta, mutta kun siihen lisää sanan työpaikka, muuttuu asia vähän erilaisemmaksi leikiksi. Kuitenkin idea on suunnilleen sama. Etsitään, kunnes joku löytyy. Piilotyöpaikat ovat työpaikkoja, joihin ei haeta henkilöä julkisen haun kautta. Henkilön täytyy itse oma-aloitteisesti löytää työpaikka ja hakea sitä. Mielestäni piilotyöpaikoissa on hyvää, että työnhakija huomaa, että henkilö on käyttänyt aikaa hakeakseen, vaikka varsinaista hakua ei ole. Se osoittaa jo paljon oma-aloitteisuutta.

Vuokratyö on minulle tuntematon käsite. "Vuokratyössä työntekijöitä tarvitseva työnantaja tekee sopimuksen vuokrayrityksen kanssa työntekijöiden vuokraamisesta." Mikäs siinä jos haluaa olla vuokrattavana 😄

CV - kaikki sinusta. Mitä osaat, mitä teet, koulutus blaa blaa blaa. Useasti ihmiset kauhustelevat CV:n tekoa ja tuntuu ettei sovi työhön kuitenkaan. Kuten Paavo Pesusienen kuvassa, yleensä hakijat ajattelevat että pitäisi olla paljon työkokemusta alasta ja no... Kyllähän se aikalailla totta onkin. Mutta jostain sielläkin työpaikalla työskentelevät ovat aloittaneet, joten jokin polku sinullekin on oltava, CV on tärkeä työtä hakiessa, joten käytä siihen paljon aikaa ja anna kaikkesi. Älä kuitenkaan anna periksi työhakemusta tehdessä ja mene siitä mistä aita on matalin. Erottuvat hakemukset huomioidaan.

Hakemukset, varsinkin videohakemus ovat jännittäviä. Mutta toisaalta, jos olisit itse haastattelussa, tilanne olisi ihan samanlainen. Kerrot itsestäsi aisoita ja samalla työntekijää hakeva henkilö katsoo sinua. Hyviä puolia videohaastattelussa on, että voit tehä videon kuinka monta kertaa haluat, toisin kuin tositilanteessa.

Vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää. Joka paikassa kysytään mitkä ovat vahvuuksiasi. Joten mieti niitä. Missä olet hyvä ja miten se näkyy esim. arjessasi? Kerro niistä käyttäen esimerkkejä ja avaa niitä. Pelkkä esimerkiksi jos sanoo olevan kielellisesti hyvä, voi kertoa, että on ulkomailla käyttänyt esim. englantia tai jos vaikka on ulkomalaisia kavereita ai vaihto-oppilaita, joiden kanssa olet tekemisissä, niin kannattaa kertoa, jos se edes auttaa, että työpaikka olisi sinun.

Mutta mikä tärkeintä työnhaussa on:

Älä lannistu jos ei ekalla kerralla tärppää. Kyllä sen aika vielä tulee. Muista myös, että työhakemuksen teko on pitkä ja vaativa prosessi. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä 👍 

Mitä Facebook ja Google tietävätkään sinusta?

Luin tänään kinnostavan artikkelin, joka oli linkattuna OPOlukion Facebook-sivulle. Artikkeli oli julkaistu Helsingin Sanomissa 31.3. kirjoittajana Virve Rissanen. Aiheena siinä oli, että kuinka pajon jälkiä jätätkään nettiin kännykkäsi tai tietokoneesi kautta. Artikkelissa linkattiin myös Googlen sivuille, joista pystyt katsomaan mitä kaikkea olet tehnyt.

Rehellisesti sanottuna yllätyin, kuinka paljon ja kuinka tarkasti siellä oli kaikki tiedot. Kuinka monta kertaa olin käyttänyt Snapchattiä tai WhatsAppia ja missä ajassa, mitä olin hakenut Googlesta ja myös kellon ajat ja kaikki löytyi. Sentään ei lukenut keneltä oli tullut Snappi tai Wappi-viesti 😅

Artikkelin kirjoittaja ei näytä pitävän siitä, kuinka paljon tietoja hänestä on kerätty. Omasta mielestäni se on aika kiinnostava ja melko hyvä juttu.  Sitä kautta löytää esim. jos jokin asia tai vaikka jonkin lukeminen on jäänyt kesken, niin sitä pystyy jatkamaan.

Artikkelissa kerrotaan, että tietosuojalain mukaan pitää kertoa jonkin verran tietoa, että mitä on kerätty. Ensi vuonna Euroopassa on tulossa voimaan uusi tietosuoja-asetus, jolloin pitää kertoa enemmän, mihin tietoja käytetään eli sen motiiveista. On hyvä kuitenkin muista, että palvelut eivät kuitenkaan koskaa tule kertomaan kaikkia tietoja, mitä he ovat sinusta keränneet.

Ammatinvalinta - Valmistaudu sattumiin

YLE:n julkaisemassa artikkelissa puhutaan siitä, kuinka ammattien nimikkeet muuttuvat ja katoavat, joten tulevaisuudessa voisikin kysyä "Mitä haluaa tehdä seuraavaksi?" kuin että kysyisi "Mikä sinusta tulee isona?" 

Lausahdus "sattumia tulee vastaan jokaiselle ja kysymys on siitä, että osaa toimia sillä tavalla, että oma osaaminen on hyödynnettävissä eteen tulevien sattumien kautta". Se tarkoittaa mielestäni sitä, että vaikka ei oliskaan löytänyt kouluaineista sitä "oikeaa" voi silti saada hyvän työn. Sattuma myös mahdollistaa erilaiset opiskelutyylit. 

Verkostoitumisella ja sosiaalisellamedialla on suuri arvo nykypäivän ammatinvalintaan. Artikkelissa kerrotaan, että kotiin ei kannata jäädä makaamaan ja odottamaan, että joku soittaa sinut töihin pitää aivan paikkaansa. Vaikka sattumalta saisikin työpaikan, sitä tulee silti itse haluta. 

Sattuma saattaa jopa saamaan sinut lähtemään työskentelemään ulkomaille. Nykyään globalisaatio mahdollistaa sen. Globalisaation myötä uusia ammatteja syntyy ja osaajat pääsevät levittämään osaamistaan helpommin. Kaikki osaaminen saattaa olla tärkeää maailmalla, vaikka sitä ei arvostettaisikaan kotimaassa. Ulkomaille ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, koska nykyteknologia mahdollistaa työnteon internetin välityksellä.

"Mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas?" Vanhempien ei tulisi huolestua asiasta. Ammatit kehittyvät jatkuvasti, joten kaikille varmasti löytyy työ missä on hyvä. Vanhempien piäisi myös ottaa huomioon, että kaikki oppivat eri tavoin ja ettei oma lapsi ei ole pakolta löytänyt omaa tapaansa oppia. Vanhempien ei myöskään tulisi verrata lasten ja nuorten koulunumeroita heidän omiinsa, koska heidän kouluajoista arvostelu ja myös oppiaineet ovat saattaneet muuttua.